Suomenlapinkoira

Suomenlapinkoira on nimensä mukaisesti kotoisin pohjoisesta, jossa sitä on ennen kaikkea käytetty poropaimennuksessa. Rotua käytetään tänäkin päivänä yhä edelleen paimennustyössä joillakin poronhoitoalueilla sekä paimenkoirana niin lammas- kuin nautatiloillakin. Silti nykyään rotu on tunnetumpi suosittuna seura- ja harrastuskoirana. Koiran nokkeluutta voi hyödyntää harrastusten kautta ja suomenlapinkoira onkin tuttu näky toko- ja agilitykentillä. Myös haku- ja jälkipalveluskoirakokeissa suomenlapinkoiria vilahtaa joka vuosi muutama yksilö.

Useimmiten tämä runsas- ja karheakarvainen koira otetaan perheenjäseneksi. Kaikki värit ovat sallittuja, vaikkakin tavallisimpina vaihtelevat musta merkeillä tai ilman, riistanvärinen, soopeli ja vehnä. Yhteistä kaikille suomenlapinkoiralle on sen tummien silmien pehmeä ja ystävällinen ilme.

Suomenlapinkoira on erittäin muuntautumiskykyinen ja se sopeutuu hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Luonteenpiirteistä löytyy imartelevia adjektiiveja, kuten rohkea, rauhallinen ja uskollinen. Rotu on myös hyvin oppimishaluinen ja näin ollen helppo kouluttaa sen kontaktihakuisuuden ansioista. Suomenlapinkoira haluaa miellyttää ja tekee sen erinomaisesti. Suomenlapinkoira rakastaa ulkoilua ja lumessa peuhaamista. Paksu, kaksikerroksinen turkki sopii vaihteleviin sääoloihin, sillä karva hylkii likaa ja vettä eikä myöskään lumi ei takkuunnu palloiksi karvapeitteeseen.

Rotu on pitkäikäinen ja sen perusterveys on hyvä. Suomenlapinkoira sopii oikeastaan kaikille, mutta parhaimmillaan se on aktiivisessa perheessä, sillä se osallistuu mielellään kaikkien perheenjäsenten harrastuksiin. Tätä rotua valittaessa on kuitenkin pidettävä mielessä sen tausta ja otettava huomioon, että se omaa voimakkaan paimennusvietin ja selvän vahtimisvietin.