Rottweiler

Rottweiler on vastoin yleisiä ennakkoluuloja erittäin monipuolinen koirarotu. Vankkarakenteista rotua on ennen käytetty kuljetus- ja suojelutehtävissä, jolloin koirien ensisijaisena tehtävänä oli ajaa karjaa sekä suojella isäntäänsä. Musta rottweiler on tuttu näky myös eri maiden puolustuslaitoksissa sekä näkövammaisten opaskoirana. Rottweilerista saakin erinomaisen seura-, palvelus- ja käyttökoiran.

Rodun voimaa kuvastava ulkomuoto herättää kunnioitusta ja harvaa uskaltaa mennä sitä lähelle ilman omistajan lupaa. Raskaasta kokonaisvaikutelmasta huolimatta koira liikkuu kevyesti ja on erittäin kestävä. Aiemmin töpöhäntäisenä tunnettu rotu kantaa nykyään ylväänä pitkähköä häntäänsä selkälinjan jatkeena, sillä typistyskiellon astuttua voimaan ei typistyksiä enää laillisesti tehdä. Rodusta on olemassa myös pitkäkarvainen muunnos mutta käytännössä pitkäkarvainen rottweiler on harvinainen, eikä niitä näe yleisesti.

Luonteeltaan vaativa rottweiler ei ole joka perheen koira, vaikka se lapsirakas onkin. Rotu vaatii ehdottomasti erittäin määrätietoisen kasvatuksen, jotta huonosta kouluttamisesta ja hierarkian väärästä järjestyksestä johtuvaa aggressiivisuutta ei esiintyisi. Rottweiler on pohjimmiltaan ystävällinen, rauhallinen, omistajaansa kiintyvä, erittäin kuuliainen, helposti ohjattava ja hyvin työhaluinen. Sillä on kuitenkin aimo annos temperamenttia, joka ilmenee kykynä reagoida nopeasti ja järjestäytyneesti ympäristöärsykkeisiin ja kykynä sopeutua muuttuneisiin tilanteisiin. Rodulle tyypillinen puolustushalu ajaa koiran asettumaan vaaratilanteessa puolustamaan vaistonvaraisesti omistajaansa. Rottweilerin sanotaan olevan yhden ihmisen koira.

Rottweiler on verrattain terve rotu ja useimmat rotusairaudet jäävät pelkästään koiranomistajan tietoon. Rottweilereissa on kuitenkin esiintynyt jonkin verran epilepsiaa ja sydänsairauksia.