Onko minusta koiranomistajaksi?

Koiran hankkimista harkitessa kannattaa kysyä itseltään seuraavia asioita: onko minulla aikaa, haluanko sitoutua, ja mikä tärkeintä, omistautua uudelle perheenjäsenelle? Koiran hankkimisen tulisi olla koko perheen päätös eikä kaatua vain yhden henkilön harteille. Vähintään yhtä tärkeää on omata hyvä itsetuntemus – olenko aktiivinen liikkuja vaiko viihdynkö mieluummin sohvalla? Olenko valmis käyttämään aikaa vaativan turkin hoitoon vai riittääkö pikainen harjaus? Rotuihin tutustumista ei kannata sivuuttaa. Jos koiran pelkkä kaunis ulkonäkö tai tietty väri on valinnan perustana, voivat liian energisen koiran turhautuminen ja sen aiheuttama häiriökäyttäytyminen, vaativa luonne tai työläs turkinhoito viedä ilon koiran omistamisesta.

On oltava realistinen, ettei koiran omistaminen ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan vastoinkäymisiä tulee ja ylimääräistä siivottavaa riittää. Monesti käytöshäiriöiden syy ei kuitenkaan ole koirassa vaan omistajan epäloogisissa käskyissä tai kohtuuttomissa vaatimuksissa. Pieni pentu ei voi rakolleen mitään eikä varmasti jätä pissalammikkoja sinne tänne tarkoituksella. Myös muut tuhovimmat tai rähjääminen kielivät yleensä vain liiasta energiasta ja tekemisen puutteesta kuin koiran pahantahtoisuudesta.

Koiran kanssa tarvitsee johdonmukaisuutta, päättäväisyyttä ja lempeää kuria. Ensimmäiset vuodet ovat kriittisiä mutta kun koiran jaksaa kouluttaa niin siitä saa ihanan ja uskollisen ystävän vuosiksi eteenpäin. Yhtä ja ainoaa oikeaa reseptiä koiran omistajuuteen ei ole ja ennen kaikkea omistajan persoona muovaa koirasta kaltaisensa. Usein koiran ja omistajan sanotaankin muistuttavan toisiaan jopa ulkonäöltään.