Harmaa norjanhirvikoira

Harmaa norjanhirvikoira on norjalaisten versio meidän suomenpystykorvastamme. Harmaa norjanhirvikoira on nimittäin julistettu Norjan kansalliskoiraksi. Pohjoismaita lukuun ottamatta muualla maailmassa melko harvinainen rotu on tyypillinen pystykorva lyhyine kehoineen ja hyvine ryhteineen. Häntä on tuttuun tapaan kiertynyt tiukalle puuhkalle selän päälle. Harmaa norjanhirvikoira on kuitenkin Suomen sukulaistaan vankkarakenteisempi mutta se on yhtä kestävä eikä välitä sateesta tai koleasta säästä.

Käyttötarkoitus on edelleen ensisijaisesti metsästys ja ajaminen rodun voimakkaan riistavietin ansiosta. Rodulla on myös maastossa hyvin kuuluva, äänekäs haukku, jota ei välttämättä kerrostalossa arvosteta. Muuten päättäväinen, peräänantamaton ja urheilullinen rotu viihtyy kyllä perhekoiranakin mutta omistajan on pidettävä mielessä, että harmaanorjanhirvikoira tarvitsee kunnon ulkoilutuksen päivittäin, jottei ikävystyisi ja muuttuisi kotona Tasmanian täystuholaiseksi. Harmaata norjanhirvikoiraa voi pitää myös pihakoirana paksun turkkinsa ansioista. Turkinhoitoon meneekin jonkin verran aikaa erityisesti karvanlähdön aikaan.

Harmaan norjanhirvikoiran sanotaan olevan helppo koulutettava, mutta sillä se päättäväisen luonteensa vuoksi ajoittain haluton antamaan periksi, koiraa tulee kouluttaa tiukasti mutta oikeudenmukaisesti. Koulutus kannattaa suorittaa myös paikassa, jossa ei ole ihmisiä eikä muita kotieläimiä häiritsemässä koiran keskittymistä.

Tämä rohkea koira on jalostettu ennen kaikkea toimimaan yhden henkilön kanssa mikä tekee siitä myös kelvollisen vahtikoiran. Harmaata norjanhirvikoira ei kannata ottaa kaupunkikaveriksi, sillä parhaiten se viihtyy avaralla maaseudulla. Sen liikunnantarve on valtavan suuri eikä rotu näin ollen missään tapauksessa sovellu pelkäksi seurakoiraksi.